Holiway

Opas- ja ohjelmapalvelut

Etusivu > Artikkelit

Eräs bussimatka ylös Jerusalemiin

Sabra-agenttimme matka Safedista Jerusalemiin bussilla no. 982 oli täynnä yllättäviä käänteitä ja elämänmakua. Matkanteko ei ollut vain istuskelua ja maisemien katselua, vaan 46 NIS:n lipulla sai seurata neljä tuntia jännittävää draamaa, johon mahtui aikamoinen annos sotaa ja vähän rauhaakin.

Vietin päivän Safedissa kierrellen juutalaiskorttelin vanhoja, Jerusalemin kivellä päällystettyjä katuja. Ilta-auringon paisteessa istuin tien varrella olevassa puistossa, söin herkullista burekasta ja odotin Jerusalemiin suuntaavan linja-auton lähtöä. Joidenkin kymmenien metrien päässä istuskeli nuori ortodoksijuutalainen pariskunta pienen lapsensa kanssa.

Linja-auto kaarsi lähtölaiturille numero neljä ja avasi ovensa. Väki, joka koostui kaikenikäisistä ortodoksijuutalaisista, tungeksi kohti oviaukkoa. Kuski huusi ovelta, että vain paikkalipulliset pääsevät tähän autoon, toinen bussi on tulossa loppuporukkaa varten hetken kuluttua. Tästäpä syntyi varsinainen sählinki, jota selviteltiin seuraavat parikymmentä minuuttia. Esitin hämmentynyttä turistia ja niinpä kuski päästi minut huokaisten bussiinsa, joka pian lähti liikkeelle - Jerusalem, täältä tullaan!

Hetken kuluttua bussi pysähtyi jälleen ja sisään hyppäsi kaksi lipuntarkastajaa. Minä ja muuan sotilastyttö, joka oli ottanut minut siipiensä suojaan, olimme ainoat ei-ortodoksijuutalaiset koko bussissa. Tarkastajat olivat äksyjä ja virkaintoisia, kuten odottaa saattoi. Minun vääränlainen lippuni sai aikaan aikamoisen porun, sillä sisään oli pyrkimässä suuri joukko lipullisia matkustajia.

Seuraavat puoli tuntia oli bussi täydessä kaaoksessa. Ihmisiä tuli sisään ja meni ulos, sisäänpyrkijät huusivat ja kuski huusi ja tarkastajat kiertelivät käytävällä ja sanoivat minun joutuvan lähtemään bussista. Hässäkästä hermostunut kuski oli kuitenkin puolellani ja lopulta tarkastajat nousivat ulos bussista ja me, tummanpuhuva mutta eloisa porukka pääsimme viimein matkaan.

Puolessa välissä matkaa pysähdyimme huoltoasemalle ja väki ryntäsi kahvioon. Kuski tuli vitsailemaan lyhyen oppimäärän englannillaan minulle ja armeijatytölle sanoen "ette saa tulla kyytiin, saattekin tulla, väärä lippu, ei kun oikea lippu..." Armeijatyttö kuiskasi minulle, että kuski on hyvä tyyppi ja meidän puolellamme.

Ihmiset nousivat takaisin lähtevään bussiin, kun äkkiä joku bussin takaosasta huusi, että eräs pappa oli jäänyt kyydistä. Kyseinen pappa löydettiin seisoskelemasta pihalla ja otettiin kyytiin. Samalla ovenavauksella sisään astui nuori ortodoksipoika, joka oli väsynyt ja ulalla tämän maailman menosta, halusi vain päästä Mea Shearimiin. Kuski istutti pojan bussin käytävälle. Tästäkös eräs uskonnollinen vaimo hermostui, poika näet oli liian lähellä hänen hameensa helmoja.

Silloin kuski hermostui toden teolla ja sanoi kovaan ääneen: "Elämässä kaikki ei aina mene niin kuin haluaisi. Tärkeintä ei ole kaiken maailman käskyt vaan se, että välittää läheisistään." Sitten kuski kaatoi kertakäyttökuppiin Coca Colaa ja ojensi sen käytävällä istuvalle, hämmentyneelle pojalle, mutisten samalla jotain jiddishiksi. Vieressäni istuva armeijatyttö sanoi minulle taas: "Tuo kuski on tosi hyvä tyyppi!". Uskonnollinen äiti vilkuili vihaisesti lattialla istuvaa poikaa ja valitti miehelleen tilanteesta, mutta tyytyi lopulta kiusaavaan kohtaloonsa.

Muuan pikkupoika käveli edestakaisin bussin käytävää. Pappa torkkui. Eräs mies luki hellittämättä rukouskirjaa. Aurinko laski karuun vuorimaisemaan. Armeijatyttö kuunteli musiikkia iPodistaan silmät ummessa ja kertoi minulle yllättävänsä poikaystävänsä, joka ei tiennyt hänen lomastaan mitään. Minä katselin pimenevää maisemaa bussin ikkunasta ja hymyilin itsekseni.

Sivun alkuun