Holiway

Opas- ja ohjelmapalvelut

Etusivu > Minun mielestäni

Kristityt ja Israel - Kirje arkkipiispalle

Kirjoitin viisi ja puoli vuotta sitten Suomen arkkipiispalle kirjeen, johon kokosin asioita, jotka kristittyjen Israelin ystävien tulisi mielestäni muistaa. - Pidän kirjeessä luettelemiani asioita edelleen ajankohtaisina ja tärkeinä, siksi haluan antaa kirjeen muittenkin luettavaksi. - Olen hivenen muuttanut tekstiä alkuperäisestä:

Kunnioitettu arkkipiispa, rohkenen kirjoittaa teille rakkaan kirkkomme jäsenenä ja sen pappina. Asiani koskee kirkossamme käytävää Israel-keskustelua, jota olen koettanut seurata noin 35 vuoden ajan siitä lähtien, kun olin Karmelin vapaaehtoisena kibbutsissa 60-luvulla. En esitä uusia ajatuksia aiheesta, vaan pyrin kertaamaan unohtumisalttiita periaatteita, joista luopumista pidän kohtalokkaana. - En haasta riitaa, mielestäni leppoisa tyylilaji sopii Israelin yhteyteen, jossa on aina tilaa vastakysymyksille ja huumorille. Sanotaanhan: jos on kaksi israelilaista paikalla, niin on jo kolme mielipidettä.

Ei kirkkoa ilman Israelia

Israel on maaperä, jossa kristillinen usko on syntynyt ja kasvanut. Jumalamme on Abrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala. Hän on antanut meille israelilaisten välityksellä Raamatun, liitot, jumalanpalveluksen mallin ja itsensä Jeesuksen Kristuksen, Herramme ja Vapahtajamme. Tuskin voimme ymmärtää edes evankeliumeja ilman Israelia.

Israelin kansa elää edelleen!

Israelin kansan kutsumustehtävä ei ole päättynyt kirkon syntyyn tai johonkin muuhun historian käänteeseen. Profeetta Jeremia sanoi Israelin jatkavan Jumalan valittuna kansana niin kauan kuin aurinko, kuu ja tähdet kulkevat radoillaan. Myös Paavalin mukaan seurakunta ja Israel kulkevat rintarinnan aikojen lopulle saakka, jolloin vasta tapahtuu kaiken sisäänsä sulkeva armoihin ottaminen. - Israelin kansan paluu diasporasta Luvattuun maahan ja vanhojen raunioiden rakentaminen on myös profeettojen mukaan Jumalan historianohjailua, jopa pelastushistoriaa. Pari viimeistä sukupolvea on saanut seurata modernin ja dynaamisen Israelin valtion syntymisen ihmettä.

Länsimaat, kirkko etunenässä, on hairahtanut useaan kertaan pahasti suhteessaan Israelin kansaa . Toisinaan kirkko on myötäillyt juutalaisvastaisuutta, toisinaan siitä on tullut aktiivinen juutalaisten vainoaja. Israel ja juutalaiset on haluttu museoida "kadonneeksi kulttuuriksi". Natsit pystyttivät Prahaan muistomerkkiä juutalaisen rodun "kunniaksi" samaan aikaan, kun olivat päättäneet hävittää juutalaiset viimeiseen mieheen. Kirkolta näyttää kovin harvoin heruvan rakkautta ja tukea Israelia kohtaan, vaikka sen historiaa kunnioitettaisiinkin jotenkuten. Kirkon on syytä huomata, että Israel elää edelleen ja tulee aina elämään kirkon rinnalla.

Antisemitismin uudet vaatteet

"Emme tuomitse juutalaisia, vaan Israelin nykypolitiikan", on tuttu kannanotto aikanamme. Paheksuen myös sanotaan, etteivät kovat otteet sovi Valitulle kansalle. - Antisemitismi on pukeutunut uusiin anti- Israelin vaatteisiin. On syytä huomata, että Israelin vaihtoehdot ovat vähissä. Se elää voimien keskellä, jotka eivät ole luopuneet tavoitteestaan tuhota Israel. Vihollisten asenne ei ole muuttunut, onpa Israel perääntynyt ja tehnyt kompromisseja tai ei. - Rauhannobelisti Simon Peres totesi jo vuosia sitten: "Neuvottelupöydässä olemme joustavia, mutta terrorille emme anna koskaan periksi." Jokaisen kansakunnan velvollisuus on puolustaa väestöään ja olemassaoloaan. - Virheetöntä ei ole ollut edes kirkon historia. Emme voi vaatia sitä myöskään Israelilta.

Maalla on viisaita, kun merellä myrskyää

Israelilaiset etsivät demokratian keinoin kuumeisesti ratkaisuja, kuinka saataisiin rauha ja normaaliolot Lähi-itään. Rauhan neuvotteluja käydään julkisesti ja salaa. - Israelin media esittää itsekritiikkiä ja näkemyksiä laidasta laitaan, paljon vapaammin kuin tiedostusvälineemme Suomessa. Israelilaisia suita ei myllykirjeillä tukita.

- Kirkon velvollisuus on toimia moraalinvalvojana maailmassa, mutta mielestäni meidän on syytä paneutua kunnolla asioihin, joihin puutumme. Usein on hutkittu ennen kuin on tutkittu! Huolelliset tarkastukset ovat osoittaneet kovin usein koirien haukkuneen väärää puuta. Jo historiallisista hienotunteisuussyistä kannattaisi pidättäytyä kovin kärkevästä Israelin torumisesta, ovathan muutkin osapuolet jääneet nuhtelematta. Israelin ystävinä rukoilemme omista mieltymyksistämme riippumatta Israelin laillisen esivallan puolesta, jotta alueella voitaisiin viettää "tyyntä ja rauhallista elämää."

Suomalaisina saamme olla ylpeitä ja kiitollisia siitä, että kansamme ja kirkkomme johdossa on ollut menneinä aikoina henkilöitä, jotka ovat vaikeinakin aikoina puolustaneet juutalaisen kansan oikeuksia. Toivon Suomen osoittautuvan mutkittelemattomaksi Israelin ystäväksi myös meidän päivinämme.

Sivun alkuun