Holiway

Opas- ja ohjelmapalvelut

Etusivu > Koptit kovilla

Koptit kovilla

21.8.2016

"meitä vainotaan, mutta me kestämme." (1 Kor. 4:12)

Koskettavimmat korviini kantautuneet viestit viime aikoina ovat tulleet Lähi-idän suurimman, 9-15 miljoonan jäsenen Koptikirkon keskeltä. Koptien asema Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on ollut jo kauan turvaton.

Esimerkiksi vuonna 1952 säädettiin Egyptissä laki, jonka mukaan maan kristittyä kansalaista ei voida valita presidentiksi, eikä muihinkaan korkeisiin virkoihin. Presidentti Anwar Sadat ajoi koptipaavi Shenouda III:n 1981 autiomaahan, vain kuukautta ennen omaa kuolemaansa. Varsinkin 1980-luvulta lähtien aina näihin päiviin on tehty verisiä iskuja kirkkoihin kerta toisensa perään.

Arabikevään aktivoiman muslimiveljeskunnan hyökkäykset ovat johtaneet alituisiin kristittyjen murhiin ja noin 60 kirkon tuhoamiseen. Ääri-islamilaisen Isiksen terroristit surmasivat viime vuonna Libyassa 21 egyptiläistä kopti-kristittyä. Presidentti Abdel Fattah al-Sisin valtaantulo on herättänyt toiveita turvallisemmasta tulevaisuudesta.

Niilin ja autiomaan välisellä maakaistaleella, Luxorin seuduilla toimii piispa Bimman johtamia seurakuntia. Siellä kirkko elää hämmästyttävien herätysten keskellä, kirkot ovat täysiä, uusia keskuksia rakennetaan. Luokat ovat pullollaan innokkaita lapsia, kun heille järjestetään perjantaisin uskon opetusta. Vanhemmat haluavat huolehtia siitä, etteivät lapset jää ulkoisten vaikutteiden armoille. Nuorille tarjotaan myös ammatillista koulutusta esimerkiksi puu- ja metallitöihin, maataloudesta teknisiin taitoihin.

Seurakuntiin kohdistuva hallituksen valvonta on tarkkaa ja byrokratia mutkikasta. Esimerkiksi kaikkeen rakentamiseen tarvitaan presidentin lupa, aina ulkovajoja ja WC-tiloja myöten. Kirkot tulee sijoittaa riittävän kauas moskeijoista jne.

Tämän dynaamisen liikehdinnän johtajan, piispa Bimmanin terveiset Länsimaihin ja Eurooppaan tekevät kipeää: "Olen tavannut arvostaa länsimaiden ja Euroopan demokratiaa ja arvoja. Olin shokissa käytöksenne tähden, kun Irakissa ja Nigeriassa hyökättiin kirkkoihin, ja kun meitä vainottiin Etiopiassa ja Libyassa, kun kokonaisia kyliä poltettiin ja ihmisiä surmattiin raa'alla tavalla, - teidän suunnaltanne ei kuulunut minkäänlaisia reaktioita. Ei mielenilmauksia, ei osanottoa. Lännessä kaikki olivat hiljaa.

Kun Pariisissa oli terrori-isku lehden toimitukseen, ihmiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltä suurin joukoin, kansakuntien johtajia myöten. Ranskalaisten veri on arvokasta, totta, mutta muiden veri ei ole vähemmän arvokasta. Älkää tulko puhumaan minulle demokratiasta ja opettamaan minua ihmisarvoista. Puheillanne ei ole uskottavuutta."

Joku sanoo: No tämähän tapahtuu Niilin varrella, primitiivissä oloissa. Me elämme toisenlaista elämää sivistyneessä Euroopassa. Mitä se meihin koskee? - Kyllä koskee! Maailma on muuttunut. Erilaiset ilmiöt pyyhkäisevät kiihtyvällä nopeudella yli maailman. Kuka olisi uskonut 10 vuotta sitten, että Suomessa on 2016 tuhatmäärin irakilaisia, syyrialaisia, afgaaneja?

Kuka olisi uskonut 20 vuotta sitten, että Eurooppa, Ranska, Belgia, Englanti, Saksa ja koko läntinen maailma kipuilee terrorismin kourissa. Vain Israelin luultiin kärsivän terrorista, mukamas omasta syystään. Tänään israelilaiset taitavat nukkua yönsä meitä paremmin. Ei ole kovinkaan varmaa, että muutokset, huolenaiheet ja kauhut pysähtyisivät Suomen rajoille.

Jeesus opetti jo 2000 vuotta sitten, että seurakunnan ongelmat ovat yhteisiä. Jeesus opetti, että eri puolilla maailmaa elävät kristityt kuuluvat läheisesti yhteen, ovat kuin yhtä ja samaa ruumista. En voi sanoa, että kun olen luterilainen, muut eläkööt ja uskokoot niin kuin lystäävät. Mitä se minuun koskee? Jos yksi jäsen kärsii, kaikki kärsivät. Jos jossain koetaan tuskaa, murhe koskettaa kaikkia. Ja kun seurakuntaruumiin vammat korjataan, kaikki voivat paremmin. Kun evankeliumi menestyy, ilossa ovat kaikki mukana, taivaan enkeleitä myöten.

Sivun alkuun