Holiway

Opas- ja ohjelmapalvelut

Etusivu > Minun mielestäni > Oronmylly - juhlaa ja arkea

Oronmylly
- juhlaa ja arkea

Oronmylly on poikkeuksellisen kaunis paikka mäntykankaineen, harjuineen, lähteineen, vesipuroineen ja pikku putouksineen. Syvän notkon (oro) pohjalla vesivoimalla pyörivä mylly jauhoi viljaa seutukunnan tarpeiksi 1950-luvun lopulle saakka.

Myllykartano jäi tyhjilleen 1960-luvun alussa Aate-Pekka Anttosen tilakeskuksen siirtyessä parin kilometrin päähän maatalouselinkeinon koneistumisen sekä parempien yhteyksien ulottuville hankkiutumisen tähden. Luonnonkauniin paikan tulevaisuudesta liikkui monia huhuja kongressikeskuksista kylpylähotelleihin.

Me Parikkalan seurakuntanuoret kävimme Orolla aina silloin tällöin motskareilla ja mopilla Anttosen suvun omien nuorten johdolla. Joskus käristettiin makkaraa ja laulettiin "henksuja" tyhjentyneessä myllytuvassa, toisinaan paistettiin lettuja ja pohdittiin isoja ajatuksia läheisessä Katiskaniemessä. Tuohon aikaan Parikkalan seurakunnan kuvioissa pyöri nuoria todella paljon. Porukoihin oli liittynyt kymmenittäin uskoon tullutta uutta porukkaa. Sytyttäjinä ja kaitsijoina oli omaa Karjalan kieltä puhuvia ihmisiä, kuten Erkki Leminen, Elsa ja Tomi Hälvä.

Meille nuorille oli varsinainen jysäys kun kuulimme Oronmyllyn siirtyneen lahjoituksena Kansan Raamattuseuralle. KRS oli ollut paikkakunnan meneillään olleiden herätysten takana ja nyt se oli käynnistämässä leiri- ja kurssikeskusta Parikkalaan ja erityisesti vielä nuoria varten. Toiminta lähti liikkeelle huimaa vauhtia. Maakunnan oma mies Antti Aaltonen kutsuttiin toimintakeskuksen isännäksi ja heti alkuun hän käynnisti huikeita tukkitalkoita.

Ammattitaitoisia auttajia löytyi vähän joka tarpeeseen. Antti kertoi, että aina oikeaan aikaan ilmaantui paikalle sähkömiehiä, kirvesmiehiä, maalareita, saunanlämmittäjiä ja muita spesialisteja. Ruokakomeroihin ja kylmiöihin virtasi leipää, makkaraa, kalaa, tomaatteja, kurkkuja jne. Lähitienoon juustomaitolahjoitukset tiesivät aina Oron väelle ja vieraille pannareita hillon kera. - Pian oli valmiina uutta majoitustilaa, ruokala ja kirkko. Aittoja koottiin kesämajoituksen tarpeisiin. Tuohon aikaan majoittujat eivät vaatineet kaikkia mukavuuksia ja hienouksia.

Oronmyllylle alkoi virrata kansaa eri puolilta Suomea. Julistajiksi ja opettajiksi lupautui tunnettuja evankelistoja ja saarnamiehiä. Kerran Orolla käyneet palasivat sinne mielellään. - Rippikoululeirit olivat suuria, huolellisesti hoidettuja tapahtumia.

Pentti "Konsta" Holi, Esko Repo, Esko "Lätsä" Luukkonen

Esimerkiksi Kalevi Lehtinen opetteli tuntemaan jokaisen riparilaisen henkilökohtaisesti. Isosten ohjauksen hän otti myös tosissaan. Meitä hän pyrki kouluttamaan kädestä pitäen "pikku evankelistoiksi" ja sielujen voittajiksi. Ilmapiiri ei ollut prässäävä, vaan rento.

Huumori, leikki, liikunta ja pikku jekut kuuluivat elämän menoon. - Keskinäinen kiusoittelu oli joskus ronskin puoleista. Lammenrannalle, mukamas kuvausta varten, poseeraamaan houkutellut isot siskot pukattiin täysissä vaatteissa raikastavaan Oron lampeen. Itse ihmettelin eräänä aamuna, mihin olivat farkut hävinneet, kunnes joku havaitsi niiden liehuvan juhlakentän lipputangossa. - Riparit eivät olleet ulkopuolisilta suljettuja sisäpiirin juttuja, vaan iltanuotioille tultiin kaukaa. Ne olivat melkoisia nuorisokokouksia. - Myöhemmin myös lasten Raamattuleirit kasvoivat huikeisiin mittoihin.

Miesten ja naistenpäivät kokosivat väkeä mahdottomat määrät. Ilmeisesti Oron 500-1000 hengen osanottajamäärät olivat omaa luokkaansa Suomessa. Tilat olivat täydet kuin nuijalla lyödyt. Kerran tähtievankelistaksi Orolle kutsuttu pastori Kalevi Lehtinenkin joutui nukkumaan Aaltosen keittiön pöydän alla. Ilosanomaa se julisti seuraavana päivänä niin kuin ennenkin. Hengellisten siunausten rinnalla eivät epämukavuudet ja pikku puutteet haitanneet. Monelle nuo päivät merkitsivät ratkaisevaa käännettä elämässä. Ihmisiä tuli uskoon ja uudistui. Olen törmännyt useamman kerran ihmisiin, jotka ovat kertoneet parantuneensa Oronmyllyllä, kuka alttarilla, kuka penkissä, kuka missäkin.

Oronmyllyn voima taisi olla siinä, että ohjelmia rakennettiin periaatteella - Henki tekee eläväksi, ei liha mitään hyödytä. Karjalan mailla janottiin elävää uskoa. Teorioita ja opinkappaleita ei kauaa jaksettu kuunnella. Toiminnanjohtaja Mauri Tiilikaisen mukaan Kansan Raamattuseura oli perustettu tekemään ahkerasti työtä, jottei kukaan jäisi osattomaksi armosta, - ei käyttämään aikaa oppiriitoihin tai itsensä puolusteluun. Erityisen väkevän vaikutuksen tekivät minuun veteraanijulistajista Niilo Tuomenoksa, Erkki Leminen, William Uotinen ja Antti Kekki.

Elävänä todistuksena Jumalan parantavasta voimasta ja rakkaudesta heilui Orolla Vilho Virolainen, Iida vaimon säestyksellä. Jumala oli parantanut hänet Amerikan matkalla 100% työkyvyttömyydestä täyteen iskuun. Jeesuksen parantava käsi teki hänet terveeksi eräässä rukouskokouksessa ennen kuin hän ehti edes tavata matkan määränpäätä Kathryn Kuhlmania. Kuhlmanin kokouksessa hän antoi näytteen paranemisestaan kävelemällä kaiken kansan edessä esiintymislavalla.

Vikke ei koskaan unohtanut Parantajaansa, eikä muutakaan hyvää, mitä Herra oli hänelle tehnyt. Hänestä tuli poikkeuksellisen hellä ja herkkätunteinen sielunhoitaja ja rukoustaistelija ahdistettujen rinnalle. Karjalaa ja laajempiakin alueita sahasivat ristiin rastiin Lasse Lauronen, Vikke Virolainen ja Antti Aaltonen. Antilla piti kiirettä, kun evankelistan hommien ohella oli vastuulla koko Oronmyllyn työ, taloudesta toimintaan.

Itse olin Israelista palattuani 1986 muutaman vuoden KRS:n palveluksessa Oronmyllyn ja Itä-Suomen työn vetäjänä. - Nykyään Oronmylly on kasvanut, ja sen toiminta on monipuolistunut. Itse en osaa vieläkään käyttäytyä siellä kuin vieraan tulisi. Kyllä sitä vieläkin kotina pitää. Toimistossa tulee istahdettua ja keittiön ovella pyörähdettyä, vaikkei mitään asiaakaan olisi. Se taitaa olla yksi minulle annetuista tukikohdista ja kiintopisteistä.

Oronmyllyn toimintakeskuksen palvelut ja fasiliteetit ovat monipuolistuneet ja kohentuneet. Tällä hetkellä Oroa vetää kokenut organisaattori, opettaja Arto Valkeapää. Hän on vastannut useiden suurten missiotapahtumien suunnittelusta ja järjestelyistä Kalevi Lehtisen oikeana kätenä.

Kuvat: Oronmylly

Sivun alkuun