Holiway

Opas- ja ohjelmapalvelut

Etusivu > Artikkelit

Suurenmoista

"Ja he pakottivat erään ohikulkevan miehen, Simonin, kyreneläisen, joka tuli vainiolta, Aleksanterin ja Rufuksen isän, kantamaan hänen ristiänsä." Mark. 15:21

Simon Kyreneläinen tuskin uskoi, että Jeesus Nasaretilaisen teloituspaalun kantamisesta mestauspaikalle tulisi hänen elämänsä merkittävin teko. Siitä hänet muistettaisiin vielä vuosituhansien jälkeenkin.

Tuo muutaman sadan metrin matka, mukiloidun, kuolemaan tuomitun miehen seurassa, säälivien katseiden edessä ja kovaotteisen sotajoukon komennossa ei varmasti tuntunut kunniakkaalta sankariteolta. Todennäköisesti moinen pakkotyö pikemmin nolotti.

Simon oli tullut Kyrenestä, nykyisen Libyan alueilta saakka Jerusalemiin juhlimaan Israelin lähtöä Egyptistä ja Jumalan suuria tekoja ylipäätään. Ja nyt Simon joutui ikävien tapahtumien todistajaksi ja jopa osalliseksi niistä. Evankeliumien mukaan Simon ei toiminut hyvästä sydämestä tai säälistä. Simon kantoi ristiä pakosta! Kun Rooman legioonan pyöveliosasto määräsi juutalaisen miehen ristinkantoon, vaihtoehtoja oli vähän.

Simon raahasi ristiä, ja verille hakattu, uupunut Jeesus vaappui perässä. Vaihtoivatko miehet siinä kulkiessaan sanoja, ei tiedetä, mutta se on varmaa, että Jeesus siunasi matkalla moneen kertaan Afrikan miestä, joka huojensi Hänen kulkuaan elämänsä raskaimmalla taipaleella Golgatalle.

Ei tiennyt Simon, mitä Jeesuksen ikeen kantaminen merkitsi. Jeesus oli luvannut, ettei edes vesilasin ojentaminen Hänen nimissään jää huomiota vaille. Pienikään ele, mitätön ja huomaamatonkaan teko, ei jää vaille palkkaa. - Harvalle miehelle ja isälle suodaan samanlaista siunausta ja armoa kuin Simonille, että hänen kaksi poikaansa olivat saavuttaneet merkittävän aseman alkuseurakunnassa Markuksen evankeliumin kirjoittamisen aikoihin mennessä. Sekä Aleksanteri että Rufus olivat tulleet tunnetuiksi ilosanoman levitystyössä.

Isäni pyysi minua 15-16-vuoden ijissä jakamaan Parikkalan seurakunnan diakoniatyön joululahjapaketteja muutamaan kotikyläni kotiin. Suostuin hommaan ehkä siksi, että sain ajella mopolla Koitsanlahden raittia ristiin rastiin jakaessani riisipusseja, rusinoita, kahvipaketteja ja keksejä.

Muistan edelleen elävästi millaisen ilon tuon tehtävän suorittaminen sai minussa aikaan. Eihän minulla ollut hankkeessa osaa eikä arpaa, mutta osallistuminen Kristuksen seurakunnan rakkauden työhön ei totisesti jäänyt vaille palkkaa, iloa ja siunausta. Jeesuksen tapa hoidella asioita on tuhlailevan reilua. - "Antakaa, niin teille annetaan. Hyvä mitta, sullottu, pudistettu ja kukkurainen, annetaan teidän helmaanne; sillä millä mitalla te mittaatte, sillä mitataan teille takaisin." Luuk. 6:38

Simon palveli Jeesusta pakon edessä, mutta vaille "palkkaa" hän ei silti jäänyt. Oli etuoikeus olla mukana vaivassa ja hankaluuksissa Jeesuksen tähden. Siitä seuraa aina hyvää ennemmin tai myöhemmin.

Jerusalemin Hebrealaisen yliopiston arkeologi Eleazar Sukenik löysi Nahman Avigadin avustuksella v. 1941 Kidronin laaksosta vanhan kalliohaudan. Haudassa olleen keramiikan perustella löytö voitiin ajoittaa ensimmäiselle kristilliselle vuosisadalle, kuitenkin temppelin hävitystä (v. 70 jKr) edeltäneeseen aikaan.

Haudasta löytyi mm. 11 ossuaaria (luuarkkua). Tekstikaiverrusten joukossa oli mm. 12 nimeä. Yhden ossuaarin kylkeen oli kirjoitettu: "Aleksandros Simonin poika". Arkkuun oli kaiverrettu myös hepreankielellä sana "Kyreneläinen". Hauta näyttää siis kuuluneen Kyrenen juutalaiselle perheelle johon kuului Simon ja Aleksanteri nimiset miehet.

Sivun alkuun