Holiway

Opas- ja ohjelmapalvelut

Etusivu > Minun mielestäni

Turkki - isännän otteita itäisellä Välimerellä

Hiljattain Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan karkotti Israelin suulähettilään Ankarasta ja ilmoitti lopettavansa sotilaallisen yhteistyön Israelin kanssa. Vuosikymmenien ystävällisille suhteille ja monipuoliselle kanssakäymiselle pantiin piste monien turkkilaistenkin hämmästykseksi ja mielipahaksi. Samalla pääministeri uhkaili Turkin laivaston seuraavan tarkasti Israel käyttäytymistä. He katsovat oikeudekseen puuttua myös luonnonvaroihin, joita israelilaiset rannikoltaan löytävät.

Euroopan sairaaksi mieheksi kutsutun Turkin kunto näyttää kohenevan. Jos nyt ensi alkuun ei ryhdyttäisikään ihan koko Lähi-idän ja kaakkoisen Euroopan sulttaaniksi Ottomaani-kauden malliin, niin itäisen Välimeren isännyyttä on opeteltu viime vuosina. Turkin uuden ilmeen keulakuvaksi on noussut jo kolmannelle kaudelle äänestetty pääministeri Recep Tayyip Erdogan.

Turkin edellisen nousun takana 1900-luvun alkuvuosikymmeniä oli karismaattinen Kemal Ataturk. Hän modernisoi jälkijättöiseksi kokemansa turkkilaisen yhteiskunnan tapoineen ja perinteineen. Hän ei kaihtanut tarttua islamin nimissä ylläpidettyyn taantumukseen huiveineen ja fetseineen. Uudistunut Turkki pääsi jo 1952 puolustusliitto NATO:n jäseneksi. Sen rannikoista tuli maailman suosituimpia matkailukohteita.

Erdogan on toista maata. Hän ammentaa politiikkansa opit ja voimavarat muhamettilaisesta uskosta. Tosin lännessä hän esittäytyy maltillisen islamin miehenä. Muslimimaissa hän tuntuu liikkuvan omiensa parissa. Hänen pyrkimyksensä ovat saaneet vauhtia yleisestä islamin myötäaallokosta, jonka priimus moottori oli Ajatollah Khomeini 1970-luvulla ja jonka uhmakkain johtaja on nykyään Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad.

Erdoganin kansainvälisillä pyrkimyksillä on ollut myös vastoinkäymisiä. Turkin haaveet EU:n jäsenyydestä ovat kariutuneet varsinkin niiden valtioiden vastustukseen, joilla on kokemusta yhteiselosta islamistien kanssa. Myös Turkin haluttomuus käsitellä toteuttamaansa 1,5 miljoonan armenialaisten joukkomurhaa on monien mielestä este liittymiselle eurooppalaiseen kansojen perheeseen.

Turkin pääministerin kitkerin harmi taitaa löytyä kuitenkin aivan kotioven vierestä, Israelista, pienestä ja pippurisesta naapurista. Erdoganin itsetunto ja miehinen kunnia taisi kokea pahimman kolauksen 29.1.2009, Maailman talousfoorumissa Davosissa, jossa yhdeksi puheenaiheeksi oli nostettu muutamaa viikkoa aikaisemmin käyty Gazan sota. Israelin presidentti Shimon Peres ja Turkin pääministeri Recdep Tayyip Erdygan oli istutettu estradille vierekkäin.

Peres selvitteli forumille Gazan konfliktin taustoja lukemalla katkelmia Hamasin voimassaolevasta ohjelmasta: "Islamilainen vastarintaliike täyttää Allahin tahtoa, kuinka kauan se sitten viekään. Tuomion hetki ei saavu ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan ja tappavat heidät piilopaikoissaan puiden ja kivien takana. Aloitteet, ns. rauhan ratkaisut ja konferenssit ovat vastoin muslimien vastarintaliikettä ja ajan hukkaa. Ainoastakaan Palestiinan osasta luopuminen on vastoin uskontoa. Palestiinan kysymyksellä ei ole muuta ratkaisua kuin pyhä sota (jihad)."

Peres kertoi, kuinka Israel oli vetäytynyt Gazasta neljä vuotta aikaisemmin, ja kuinka kaikki portit oli avattu gazalaisten henkilö- ja tavaraliikenteelle. Esimerkiksi tuhansia palestiinalaisia lapsia oli tuotu israelilaisiin sairaaloihin hoidettaviksi. Hamas sanoi kuitenkin irti osapuolten välisen tulitauon joulukuussa 2008, jonka jälkeen Gazasta alettiin ampua solkenaan kranaatteja ja ohjuksia Israelin puolelle. Ihmisten oli haettava turvaa päivittäin pommisuojista. Näin oli palattu Hamasin perinteiseen terroritoimintaan. - Peres kysyi Erdyganilta, mitä hän tekisi, jos Istanbuliin ammuttaisiin päivästä toiseen kranaatteja ja ohjuksia.

Erdoganilta paloivat päreet täysin. Hän moitti Peresiä liian voimakkaasta äänenkäytöstä. Hän syytti israelilaisia tappajiksi, vaikka Raamatussa heille on sanottu: Älä tapa. Hän moitti myös kahta Israelin pääministeriä, jotka olivat olleet tyytyväisiä menestyksestä taisteluissa, joissa oli käytetty tankkeja palestiinalaisia vastaan. Lisäksi hän siteerasi erästä israelilaista professoria, joka oli luennossaan väittänyt Israelin sodankäynnin raakuutta erityisen julmaksi. Tämän jälkeen Erdogan lähti punaisena salista, eikä sanonut palaavansa Davosiin. Pääministerin kunnia oli saanut anteeksiantamattoman kolauksen.

YK:n tutkimusraportit ovat aiheuttaneet turkkilaisille katkeria pettymyksiä toistamiseen. Gazan sodan raportin Israel-syytökset vesittyivät, kun raportin laatija, etelä-afrikkalainen juristi Richard Goldstone joutui tunnustamaan, että Israeliin kohdistuneet syytökset eivät pitäneet paikkaansa laajemman tutkimusaineiston valossa. Raportti oli perustunut puutteelliseen ja epäkuranttiin todistusaineistoon.

Myös Uuden Seelannin ex-pääministeri Geoffrey Palmerin raportti, joka koski Gazan toissakeväistä avustuslaivojen kahakointia Israelin rannikkovartioston kanssa, oli Turkille piinallista tekstiä. Israelia toki nuhdeltiin kovista otteista, jotka vaativat Mavi Marmara - laivalla kahdeksan turkkilaisen hengen, mutta Turkkia syytettiin vielä enemmän kansainvälistä merenkulkua koskevien lakien rikkomisesta. Turkin olisi pitänyt estää laivojensa purjehdus Gazaan.

Erdogan ilmaisi asettavansa uuden tutkimusryhmän, jonka päätymisestä toisenlaisiin, Turkin kannalta miellyttävämpiin loppulausumiin, hän oli varma. Turkkilaiset ovat tarjonneet Israelille nopeampaa ja helpompaa tietä ongelman ratkaisuksi. Ei tarvittaisi muuta kuin Israelin nöyrä anteeksipyyntö ja tunnustus, että se oli väärässä antaessaan rannikkovartiostolle luvan puolustaa maataan Gazan edustalla. Silloin oikeassa olisivat oikeat ihmiset ja samalla itsetunto- ja kunniakysymykset olisi palautettu oikeille paikoilleen.

Sivun alkuun